Aitoa ruokaa rakkaudella: esittelyssä Toca

by Beachhousekitchen
0 Kommentti

viinia-tocassa

(kuva lainattu www.toca.fi)

Hieman keskustan valtakaduilta syrjässä sijaitseva, mutta valtavirrasta erittäin positiivisesti erottuva italialais-suomalainen ravintola Toca on hurmannut helsinkiläisiä jo puolentoista vuoden ajan. Loistavista arvosteluista tunnettu paikka valikoitui erään merkkipäivän päänäyttämöksi lokakuisena lauantai-iltana viinimessujen jälkimainingeissä. Varaus ravintolaan on järkevää tehdä hyvissä ajoin, sillä asiakaspaikkoja on vain parikymmentä.

Meidät ohjattiin ulko-oven vieressä sijaitsevaan kahden hengen pöytään ja vilukissana olin aluksi epäileväinen, mutta ravintolan omistajatar Elina vakuutteli ettei siinä vedä tai tule kylmä. Ravintolan lämmitys todellakin toimi sen verran hyvin, että paksusta villahuivistani luovuin jo ennen alkudrinkkien tuloa. Drinkkilistalta löysimme nopeasti hedelmäiset Peach dream-drinkit. Keittiö tervehti meitä sitruunamajoneesissa kastetuilla perunakroketeilla, joiden yksinkertaisen maukkaan maun ja koostumuksen jälkeen odotuksemme tulevasta nousivat taas piirun verran.

Valitsimme kolmen ruokalajin yllätysmenut ilman ruokarajoitteita tai ennakkotoiveita. Salaisissa alitajuisissa haaveissani kuitenkin oli, olimmehan italialaisessa ravintolassa, saada itsetehtyä pastaa. Purevan pohjoistuulen kylmettämänä ja aiemmin päivällä viinimessuilla parit tastingit maistelleena päätimme nauttia viinipakettien sijaan rehellistä lämmittävää punkkua läpi aterian. Viiniksi valikoitui espanjalainen, Monastrell-rypäleistä uutettu vuosimallia 2011 oleva Goru-niminen luomupunaviini. Gorua suositellaan erityisesti tummakastikkeisen ankan kanssa nautittavaksi, kun jälkikäteen hain tietoa ko. viinistä. Tocan viinilistalle on nostettu kohtuuhintaisia viinejä, joskin yllätyksettömiä, mutta rennon paikan henkeen ja italialaiseen makumaailmaan passelisti sopivia.

Leipää ja viiniä_ravintola Toca

Pöytään tuotiin kahta eri leipää, sopivan öljyistä focacciaa ja rapeakuorista hiivaleipää. Pyynnöstä saimme myös oliiviöljyä ja balsamicoa, jotka entisestään nostivat täydellisten leipien taivastelun määrää. Nyt oli tunnelma kuin italialaisessa trattoriassa, hämyisä valaistus, kynttilöitä pöydissä ja vapautunutta puheensorinaa taustalla.

Vaikka ilmapiiri pienessä Tocassa on tiivis: pöydät ovat ihan vierekkäin ja keittiöstä tulevista tuoksuista selkeästi tunnistaa, mitä seuraavaksi tarjoillaan, ei se haittaa millään tavalla. On rennon kotoisaa, turhan pönötyksen voi jättää tänne tullessa oven ulkopuolelle.

Ravioleja_ravintola Toca

Alkuruoiksi saimme kurpitsatäytteisiä salviavoissa paistettuja ravioleja, OIH ja WAU, ääneen sanomaton toiveeni konkretisoitui muhkeiksi pastatyynyiksi aidolla parmesaanilla viimeisteltynä. Ehdin oikaista ja upottaa aterimeni kauniiseen ja kutsuvaan annokseen ja haukata ennen kuin muistin roolini ruokabloggarina…no voi, unohtui ottaa kuva annoksesta, ja nyt valitettavasti joudun lataamaan tänne puolisyödyn annoskuvan. Näitä herkkupaloja ei vaan voinut vastustaa. Täydellinen ja täyttävä aloitus. (Pahoittelut tässä vaiheessa tämän postauksen kuvien laadusta: mukana oli ainoastaan pokkarikamera ja valaistus erittäin haastava, toivottavasti kuvista kuitenkin välittyy upea tunnelma ja annosten ainutlaatuisuus.)

Palvelu Tocassa oli ensiluokkaisen sujuvaa, kohteliasta ja englanninkielinen tarjoilijamme oli asiantunteva annosten ja raaka-aineiden suhteen. Alkuruoan jälkeen toivoimme hieman pidempää taukoa ennen pääruokaa, ja se onnistui hyvin – tämän paikan idea ja menestys ei ole resurssien optimoinnissa: meitä ei tulla häätämään täältä liian nopean ja tehokkaan kattaustahdin vuoksi. Mukavan leppoisa fiilis siis jatkui, ja turisimmekin pitkän tovin ihastuttavan Elinan kanssa ja saimme kuulla mielenkiintoisen tarinan omistajaparin matkasta Pohjois-Italiasta tänne kylmään pohjoiseen.

Pääruoksi tämä yllätysmenu tarjosi ankkaa mm. kastanja- ja persiljapyreellä.

Ankkaa_ravintola Toca

Uskallan myöntää syöneeni parasta ankkaa koskaan. Suussa sulavaa, täydellisesti kypsennettyä ja maukasta ankanrintaa. Runsas annos, paljon kauniita yksityiskohtia, muttei liian pipertävää. Rehellistä ruokaa, Italian makuja suomalaisilla yksityiskohdilla lisättynä.

Täydellisestä tyytyväisyydestä kehräten jäimme odottamaan jälkiruokaa, jonka tarjoili keittiöstä Gennaro, ravintolan italialaisesta väännöstä vastaava Elinan avomies ja toinen omistajista. Emme upeampaa päätöstä tälle illalliselle olisikaan voineet saada: maitosuklaata ja puolukkaa. Rapea, suolaisen ja makean taitavasti yhdistävä itse tehty suklaakeksi yhdessä kirpeän puolukkajäätelön kanssa avasi tien nautinnolle, jota olemme kotikeittiössä yrittäneet jäljitellä jälkikäteen siinä edes lähellekään pääsemättä. Tähän tekisi mieli naputella BRAVO, BRAVO, BRAVO ja vielä BRAVISSIMO kerta kiellon päälle. Niin erinomaisen hyvää oli.

Jälkiruoka_ravintola Toca

Oman rahan paikaksi vajaa 150 euron lasku kahden hengen illallisesta oli erittäin kohtuullinen, olemme joutuneet pulittamaan tuplastikin enemmän laadun ja elämyksellisyyden jäädessä silti kauas Tocan tasosta.

Mitään huomautettavaa en ravintola Tocasta löytänyt, tai jos nyt kaivamalla kaivaisi, niin pihviveitsi ankan kanssa olisi ollut vaivattomampi kuin normiveitsi.

Helsingin helmi on nyt löytynyt. Italialaisen ja suomalaisen makumaailman taitava trendikäs pari ja paikka. Täydellä sydämellä tehtyä tähtien arvoista aitoa ruokaa. Arvostamme ja suosittelemme lämpimästi.

With ♥ from beach house kitchen

Lue nämäkin

Kommentoi