TRAAGINEN RAKKAUSTARINA MADAMA BUTTERFLY

Suomen kansallisoopperan ja Göteborgin oopperan yhteistuotantona tehty traagisen koskettava Madama Butterfly sai ensi-iltansa muutama viikko sitten. Oopperan tammikuisessa lehdistötilaisuudessa pääsimme kuulemaan tarinaa tästä Puccinin melodisia sävelmiä tulvivasta oopperasta japanilaisessa hengessä. Yksi maailman esitetyimmistä oopperoista on tarina yksipuoliseksi jäävästä rakkaudesta, kaipuusta, pettymyksistä, surusta ja lopulta raastavan tuskallisesta luopumisesta.

Oma aiempi kokemus oopperasta rajoittuu valitettavasti vain yhteen kertaan, Barcelonan Liceussa vuonna 1999, esityksen nimi on jo unohtunut. Pidän kyllä mahtipontisesta musiikista ja sävelistä, ooppera on kuitenkin jäänyt hieman vieraaksi. Nyt kun oli mahdollisuus* päästä nauttimaan oopperaelämyksestä ja kuulemma niin koskettavasta tarinasta, että harjoituksissakin on vieritetty monta raskasta kyyneltä, lähdin oopperaan monin odotuksin yhdessä Minäkö keski-ikäinen-blogin Tiian kanssa.

Oopperassa ei tietenkään saa kuvata tai somettaa tunnelmista, joten turvaudun lehdistökuviin, joiden avulla upean visuaalinen ja aidosti japanilainen tunnelma välittyy myös blogin lukijoille. Japanilaissyntyisen, 84-vuotiaan Yoshi Oïdan (ei muuten uskoisi, nuorekkaan olemuksen salaisuus on kuulemma jooga ja villi oma veikkaus, sushi) ohjaama Madama Butterfly hurmaa ja koskettaa Suomen kansallisoopperassa maaliskuulle saakka.

Kuva Heikki Tuuli / Suomen kansallisooppera ja -baletti

MADAMA BUTTERFLYN JUONI LYHYESTI

Yoshi Oïdan omakohtaiset kokemukset lapsuuden Japanista toisen maailmansodan jälkeen, kun nuoret amerikkalaissotilaat tulivat maahan, ovat olleet vaikuttamassa hänen ohjaukseensa. Tarinassa amerikkalainen, Japaniin sijoitettu upseeri (Pinkerton) ihastuu nuoreen japanilaiseen tyttöön (Butterfly), rakastaa häntä hetken, menee naimisiin, hylkää sitten ja lähtee pois maasta. Tyttö synnyttää parin yhteisen lapsen yksin, unohtaa uskontonsa, joutuu sukunsa hylkäämäksi ja kaukorakastaa sokeasti petturiaviomiestään.

Alkaa vuosien odotus, kunnes amerikkalainen palaa maahan uuden vaimonsa kanssa. Tulee raastavien valintojen hetkiä, onko 3-vuotiaalla pojalla sittenkin paremmat mahdollisuudet elämään Amerikassa isänsä uuden perheen luona kuin köyhyydessä äidin luona. Tässä kohtaa omaa kurkkua riipii ja nielaisen monta kertaa, varsinkin kun lavalla ja esityksessä on mukana pieni pellavapää, josta äiti kenties joutuu luopumaan. Butterflyn tuska yltää niin aidosti katsomoonkin asti, että nenäliinoja kaivetaan puolella jos toisella esiin. Puccinin sävelet ottavat valtaansa lujemmin ja loppuhuipennus on aika shokeeraava.

Butterfly pleads with Pinkerton to “Love me, please.” She asks whether it is true that, in foreign lands, a man will catch a butterfly and pin its wings to a table. Pinkerton admits that it is true but explains, “Do you know why? So that she will not fly away.” He embraces her and says, “I have caught you. You are mine.” She replies, “Yes, for life.”

Kuva Heikki Tuuli / Suomen kansallisooppera ja -baletti

Koskettiko? Isosti kyllä. Bravo, bravo, bravo. Jotakin tapahtui sielussani, se avautui oopperalle ihan ensimmäistä kertaa. Malttamattomana odotin jo heti esityksen jälkeen, että pääsen selaamaan kevään ohjelmistoa, haluan kokea uudestaan oopperan taian, tämä oli yksi hienoimpia taide-elämyksiä aikoihin!

Esityksen kesto (liki 3 tuntia väliaikoineen) toki hieman alussa hirvitti, mutta tarina tempaisi heti ensimmäisistä melodioista mukaansa ja aika meni siivillä väliaikaan asti. Pääosaa esittävät Hiromi Omura ja Mika Pohjonen (vuorottelevat toiset pääosan esittäjät Hyeseoung Kwon ja Markus Nykänen) onnistuivat rooleissaan erinomaisesti ja niin teki myös muu esittäjäkaarti, upeita roolisuorituksia, BRAVO ♥

Henkeäsalpaavan upea orkesteri, puvustus, valaistus ja lavastus ansaitsevat myös aplodit, täydellistä.

VÄLIAIKATARJOILUT OSA ELÄMYSTÄ

Oopperaelämyksen kruunaa lasi kuplivaa ja pieni makea tai suolainen suupalanen. Lehdistötilaisuudessa saimme nauttia Madama -nimikkoleivoksista, joiden kauniin kuoren alta löytyy maitosuklaata ja hasselpähkinäpraliinia. Vähän niin kuin kaikille tutut Geisha-makeiset. Muutama kyynel leivoksella, niin herkkä ja ajateltu yksityiskohta. Kansallisoopperan oma samppanja on takuuvalinta seuralainen muille tarjoiluille.

Kanrestan suussa sulava kylmäsavulohi-jokirapuleipä Maalahden limpulla oli erinomaisen hyvää. On kuulemma suosituin suolainen makupala väliaikatarjoiluissa, jotka kannattaa muuten varata aina hyvissä ajoin. Lähestulkoon kaikki näytöksen pöydät myydään loppuun lipunmyynnin yhteydessä, kannattaa olla siis ajoissa liikenteessä.

Vaikkei tämä (kuva alla) aiemmin lehdistötilaisuudessa tarjoiltu lohta ja jättirapuja sisältävä japanilainen lounas olekaan listoilla, niin Kanrestan tilausravintola valmistaa asiakkaan haluamat menut Kansallisopperan tiloissa järjestettäviin kokouksiin ja yksityistilaisuuksiin.

BEHIND THE SCENES

Suomen kansallisooppera ja -baletti työllistää reilut 500 ihmistä. Jokaisen esitettävän teoksen takana on tuhansia työtunteja, orkesterissa soittaa 111 muusikkoa, kuorolaisia on 50 ja tanssijoita on 78. Lisäksi talossa työskentelee huippukaarti käsityöläisammattilaisia, tarvitaanhan vuodessa neljään oopperaensi-iltaan sekä kolmeen balettiensi-iltaan melkoinen määrä pukuja, kenkiä, koruja, peruukkeja sekä lavastus- ja valaistuselementtejä.

Pääsimme pressitilaisuudessa katsomaan miltä näyttää mm. Oopperatalon puvustamossa ja maskissa. Silloin työn alla olivat vielä Madama Butterflyn puvut. Näimme myös miten nopeasti geishan valkopohjainen meikki syntyy, kuulemma koko komeus on valmis 20 minuutissa, niitä kun pitää tehdä useampi kuhunkin näytökseen. Visiitti kulisseihin kasvattaa vielä enemmän arvostusta tätä kulttuurimuotoa kohtaan, mikä lahjakkaiden ihmisten tiimi pyörittää ja tarjoilee ainutlaatuisia elämyksiä – lämmin kiitos mielenkiintoisesti vierailusta kulissien taakse sekä itse esitykseen♥

* Liput esitykseen saatu pressilippuina, kiitos♥

With ♥ from beach house kitchen