OMENAPANNARI HOLLANTILAISITTAIN

632

Tasan 20 vuotta sitten pakkasin autoon kissat ja puolen vuoden tarvittavat vaatteet, astiat ja muut tavarat. Vaasalaisopiskelijan suuntana oli Hollanti ja siellä pieni kaupunki etelässä nimeltä Eindhoven. Kauppatieteiden kurssien suorittamisen ohella matkan tarkoitus oli nauttia suuresta maailmasta, elämästä ja asumisesta ensimmäistä kertaa vieraassa maassa.

Olihan se seikkailu, jo itse automatkakin, ei ollut navigaattoreita, vaan Ruotsin, Tanskan ja Saksan läpi huristeltiin paksun karttakirjan turvin. Ja olisihan sitä voinut mitata etäisyyksiä etukäteen, mutta nuoruuden Moottoritie on kuuma-asenteella ja väsymättömällä energialla perille päästiin turvallisesti tosin paria päivää ennakoitua myöhemmin. Autolla tulikin suhattua niin Hollannissa ja naapurimaissakin ja koettua sekin, kun ei löydä tietä ulos Brysselistä. Siinä pääsi jäähtymään kotimatkan evääksi aiotut simpukat pottuineen, kun samaa kehää kiersin liioittelematta kaksi tuntia. Onneksi löytyi auttavainen monsier policier ja poliisisaatossa pääsimme ulos kaupungista kohti Hollantia ja silloista kotikaupunkia. Muistoja olisi jaettavaksi vaikka kuinka, mutta lähtisinkö vielä Eurooppaan autolla, en ehkä Suomesta asti, mutta kyllähän sitä aivan eri lailla pääsee liikkumaan ja näkemään, kun auto alla paikanpäällä.

Puolen vuoden pätkään vaihto-opiskelijaelämää mahtui myös pari eri opiskelijakämppää, sillä ensimmäisessä kävivät murtovarkaat yöllä (ja minä nukuin muina naisina mitään kuulematta). Oma opiskelijan hentoinen omaisuus säilyi, mutta vuokraemännän kolmikerroksisen talon huoneista kyllä putsattiin kaikki arvoesineet. Suomalainen sisu ei riittänyt, enkä uskaltanut jäädä enää vorojen armoille, jos toisen kerran pistäytyisivät. Toisessa opiskelija-asuntolassa vilisi hiiriä. Olinkin haluttu vuokralainen kahden silloisen kissani kanssa. Siellä oli meininki sellainen, että kullakin talon asukkaalla oli ruoanlaittovuoro arki-iltaisin (kohdalle sattui n. 3 viikon välein) ja pääsinkin tarjoilemaan mm. suomalaisittain tehtyjä lihapullia ja makaronilaatikkoa opiskelijakavereille.

Vuonna 1997 soi joka kanavalta Spice Girls ja kyllähän sitä aika pitkälle elettiin voileivillä, toasteilla ja pannukakuilla. Toinpa muuten Hollannista tuliaisena ihan ensimmäisen voileipägrillini, joka vieläkin toimii ja sillä saa tehtyä sellaiset suljetun mallin täytetyt leipätoastit! En varmasti saisi terveysmitaleja tuon syksyn ruokavaliostani, mutta jäihän sieltä ikimuistoisia makumuistoja ja ensimmäiset kokemukset mm. Lidleistä ja Aldeista.

Hollantilainen pannukakku eroaa siis suomalaisesta uunipellillä paistettavasta herkusta siinä, että se kypsyy uunissa valurautapaistinpannussa. Nyt terveellistin pannareita sadon omenilla ja sokerikin vaihtui intiaanisokeriksi. Tästä taikinamäärästä tulee kaksi pientä blinipannussa paistettavaa monikerroksellista pannukakkua, aika täydellinen viikonlopun aamupala, eikös?

With ♥ from beach house kitchen