Olen nostalgisesti palannut karjalaisiin juuriini monen monta kertaa täällä blogissa ja nyt vuorossa ovat perinteiset vatruskat oman mummon tyyliin. Vatruskaa löytyy kyllä blogista modernisoituna peltivatruskan muotoon ja savusiialla täytettyinä, mutta nyt arkistoidaan se mummoni jauheliha-riisitäytteinen perunavatruska, joita teen itse asiassa aika usein.
Vatruska, samoin kuin karjalanpiirakka, mielletään edullisiksi, mutta jotenkin vaikeatekoisiksi ja aikaavieviksi, eniten aikaa ottavia siinä ovatkin eri jäähdytysvaiheet: keitä riisi, jäähdytä, ruskista jauheliha, jäähdytä, keitä perunat, murskaa ja jäähdytä. Helpoiten vatruskat valmistuvat, kun kaikki osavaiheiden raaka-aineet ovat jäähtyneitä, eivätkä polta sormia.
Tämä karjalainen perunamuusikuorinen leivonnainen täytetään (monissa perinneresepteissä) pelkällä riisillä ja nautitaan munavoin kanssa, mutta mummo teki siitä ruokaisamman version lisäämällä jauhelihaa ja ainoa oikea kastike vatruskalle oli voisula. Sanotaan sitten mitä tahansa perunaruokien pakastamisesta, niin nämä kyllä kestävät pakastamisen ja maistuvat oikein hyvin lämmitettyinä ja voilla voideltuina.
Mummon reseptit elävät siis perheeni 2020-luvun elämässä, jossa syödään sulassa sovussa myös sushia, kampasimpukoita ja boltseja. Ja ne mummon käsityöt, ne saivat ihan uuden elämän näissä ruokakuvissa ja sittemmin myös muussa sisustuksessa! Alla olevan kuvan pellavaliina on jo monessa ruokakuvassa nähty, samoin kuin mummon tekemä lautanen, nämähän ovat ikuista tekoa ja siirtyvät myös jälkipolville. Kuvassa myös se aito “mummokukka” eli punainen ruusu – mummolakattaus on siis valmis ♥
P.S. Nostalgisiin leivonta- ja ruoanlaittohetkiin suosittelen todella lämminhenkistä lapsuuden muistot tähän päivään tuovaa Sari Spåran Isoäidin parhaat reseptit – keittokirjaa. Onko sinulla joku suosikkiresepti isovanhemmiltasi, joka tuo mieleen unohtumattomia muistoja ja jota teet itsekin?
Ainesosat:
KUORI
1 kg perunoita
1 1/2 dl jauhoja
(esm. 1/2 d ruisjauhoja ja 1 dl vehnäjauhoja)
30 g voita
1 muna
1 1/2 tl suolaa
TÄYTE
250 g laadukasta naudan jauhelihaa
1 pieni sipuli
1 rkl öljyä
1 rkl naudanlihafondia
2 dl puuroriisiryynejä
suolaa keitinveteen
LISÄKSI
jauhoja leipomiseen
voisulaa tarjoiluun
Ohje:
1. Pese ja kuori perunat, keitä kypsiksi. Lisää voi, suola, jauhot ja sekoita perunasurvimella sileäksi. Anna jäähtyä hetki ja lisää kananmuna.
2. Keitä riisit kypsiksi suolatussa vedessä ja anna jäähtyä. Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja kuullota hetki öljyssä. Lisää jauheliha.
3. Ruskista jauheliha ja mausta. Yhdistä riisi ja jauhelihamassa.
4. Ota vatruskamassasta reilu kämmenellinen jauhotetulle leivonta-alustalle ja taputtele soikean muotoiseksi. Laita kukkurallinen ruokalusikallinen täytettä toiselle puolelle ja nosta nosta toinen puoli kuorta päälle ja painele/rypytä kiinni.
5. Paista kuumassa uunissa (väh. 250-astetta) 15-20 minuuttia kunnes vatruskat ovat kauniin kullanruskeita. Tarjoa voisulan kanssa.
8 Kommenttia
Kiva aihe nostaa esille lapsuuden ja mummolan herkkuja! Tiedätkö, että en ole koskaan maistanut vatruskoita, mutta lukemani perusteella riisi-jauheliha-versiot olisivat omaan makuuni just sopivia.
Mulle ei ole jäänyt oikeastaan yhtään reseptiä mummolasta. Yksi mitä usein muistelen, on siannahan paistaminen kovaksi ja repeaksi puuhellan uunissa. Siitä napsaistaiin palasia, ihanan suolaista, kuin nykypäivän sipsiä 🙂
Rakkaus karjalaisiin perinneleivonnaisiin sultsinoista karjalanpiirakoihin on tullut ihan verenperintönä – onneksi oma lapsikin tykkää ja mummon resepteille on jatkuvuutta tulevaisuuteen!
Vatruskat oli enemmän sellainen pyhäpäivän juttu ja niitä ei ihan joka viikko saanut, se tuoksu mikä tulvi uunista, on jäänyt ikuisesti mieleen <3
Mun toinen mummi teki näitä myös! Oi mitä muistoja tämä postaus toikaan tullessaan. Ihanaa <3
Kaunista ja herkullista viikkoa sinulle Heli <3
Ihan mahtavaa kuulla, kun niin moni kyselee, että “mikä vatruska”. Mummit olivat melkoisia ruokawelhoja <3
Nämä nostalgiaruoat ovat ihania!
Venäläiset suolakurkut ovat minulle “se” nostalgiaruoka, ne tuovat aina mieleen inkeristä kotoisin olleen ukkini. Hän kasvatteli palstalla avomaankurkkuja ja teki suolakurkkuja. Ne kuuluvat edelleen mm. joulupöytäämme ja nyt viikonloppunakin appivanhemmat olivat hankkineet niitä kun muistivat minun pitävän niistä.
En kestä, aika liikuttavan ihana ruokamuisto! Parasta on, että elää vieläkin teidän perheen ruokapöydissä ja juhlatarjoiluissa <3
Voi pojat, että näyttää herkulta. <3 Miksei näitä myydä kaupoissa??
Aurinkoa Heli!
Aurinkoenergiaa haalittu eilen varastoon! Todellakin, miksei myydä..tiedän vain yhden leipomon, joka erilaisissa tapahtumissa ja messuilla paistaa ja myy lämpimiä vatruskoita, muuten on sitten itse tehtävä, heh!